Ei ruokamyrkytyksiä

Kun ensimmäistä kertaa noin kymmenen vuotta sitten menin Keniaan, pakkasin laukkuuni hyvän määränä käsidesiä, hyttyskarkotteita ja riittävästi malarianestolääkkeitä. Muistissa olivat Intian kivuliaat ruokamyrkytykset, joihin kuitenkin apu tuli nopeasti tehokkaiden paikallisten lääkkeiden avulla, joita silloisen työtereysasemani trooppisiin tauteihin perehtynyt lääkäri oli suositellut Hän jopa kielsi ottamasta mukaan länsimaisia ripulilääkkeitä.

Kehittyvissä maissa huono hygienian ja sanitaation tila on silmiinpistävää. Jätteitä lojuu teillä ja kujilla, poltetaan teiden ja katujen varsilla, ilmassa on outo haju, lehmät etsivät ruokaa jätekasojen keskeltä, ihmiset tekevät tarpeitaan katujen varsilla ja rannoilla, kukaan ei siivoa roskia pois. Keniassa muovipussien kiellon jälkeen katukuva on jossain määrin siistiytynyt ja sielläkin pyritään kehittämään jätehuoltoa. Maaseudun, kaupunkien ja varsinkin slummialueiden välillä on suuria eroja. Slummeissa likaiset pahanhajuiset vessat, huonosti toimivat suihkut ja koko jätehuolto toimii niin huonosti, että länsimaisen ihmisen on vaikeaa ymmärtää, että sellaisissa oloissa eletään. Maaseudulla monin paikoin vieläkin luonto toimii vessana, Intiassa jopa naiset tekevät tarpeensa julkisesti teiden varsille tai rannoille, mitä Keniassa en koskaan ole nähnyt. Käymäläseura Huussi ry:n projektipäällikkö Sari Huuhtanen totesikin yhdessä Suomi-Kenia Seuran tilaisuudessa, että Intia on yksi iso vessa. Siellä monsuuni levittää jätteet ympäri maata joka vuosi, onneksi Afrikassa pääsääntöisesti niin ei ole, vaikka sielläkin paikallisesti esiintyy runsaita sateita. 

Yllättävää ja positiivista oli Keniassa se, että juurikaan kuitenkaan en tarvinnut käsidesiä. Myös Keniassa Intian tavoin kansanravintoloissakin (ei tietysti niissä ihan surkeimmissa) oli ravintolasalin puolella käsienpesupaikka. Tai jos sitä ei ollut, pesuvesi tarjottiin kannusta. Molemmissa maissa syödään ruokaa paljon käsin. Turisti tietysti valitsee syömäpaikkansa. Arjessa puhtaan veden puute on kuitenkin sekä maalla että kaupunkien slummeissa iso ongelma, varsinkin nyt, kun pandemia riehuu maailmalla.

Keniassa en koskaan ole saanut ruokamyrkytystä, vaikka olen syönyt ruokaa monenlaisissa julkisissa paikoissa, tosin pääasiassa kouluruokaa. Oletan sen osin johtuvan siitä, että Keniassa suurin osa ruokaa kuumennetaan valmistettaessa tai sitten olen vain onnistunut valitsemaan oikeanlaisia paikkoja ja oikeanlaisia ruokia. Ylimäärä käsidesiä jäi paikallisten käytettäväksi. Ja sitä paitsi, olisi sitä saanut Keniassakin kaupasta jo silloin samoin kuin hyttyskarkotteita.

Irmeli Puntari

Rakennetaan yhdessä!
Tukesi voit osoittaa Seed ry:n tilille FI82 5789 0620 0203 68. Harambeen viite on 1520.