VESI VIRTAAMAAN

Tukinuittoa  joella1940 -luvulla. Vietin lapsena kesäisin paljon aikaa sekä joen että järven rannalla. Kotini oli teollisuusyrityksen asuntoalueella, josta oli vajaa kilometrin matka joelle. Rannassa oli neljän metrin korkuinen hyppytorni ja sopivan matkan päässä tukeista tehty puomi, jonka periaatteessa piti rajata lasten uintialue. Joen koskiin oli rakennettu vesivoimala 1930 ja 1940 -lukujen vaihteessa, mutta tukkeja uitettiin aina 1960 -luvun lopulle. Pelkäsimme yhtä asiaa, nimittäin uppotukkeja. En muista, että kukaan olisi sukeltanut päin tukkia, mutta itse liukastuin kerran pahasti maalle vedettyyn tukkiin, mistä seurasi pitkä ja harmittava uintitauko.   Toinen asia, mitä pelättiin, oli iilimato, joka oikealta nimeltään on verijuotikas  (Hirudo medicinalis ), verta imevä juotikaslaji. Käsittääkseni iilimato ei kuitenkaan ole vaarallinen. Wikipedian mukaan verijuotikas lienee hävinnyt Suomesta lähes kokonaan lukuun ottamatta eteläisintä saaristoa. Näkymä voimalait

Maaliskuu Monesti näkee kuinka naiset ja jopa nuoret tytöt kantavat raskasta vesikuormaa päänsä päällä. Jonossa he taivaltavat joelta asumuksilleen. Keittiöpuuhat voivat kohta alkaa... Joesta otettava käyttövesi on hyvin yleinen käytäntö. Vesi on ilmaista ja sitä on saatavilla, ainakin sateiden jälkeen. Saman joen yläjuoksulla lehmät kahlaavat joessa ja tekevät tarpeensa. Kuorma-autot on kätevä pestä virtaavassa vedessä. Auto vain jokeen ja kura, asbesti, rasva, öljy ja mitä kaikkea voikaan menopelistä irrota, valuu alavirtaan. Pyykkien ja astioiden pesu sujuu myös kätevästi. Hohtavan valkoinen puhtaus saadaan reilulla kädellä annostetulla pesupulverilla. Sadevesi sen kuin nousee arvossaan! Rakennetaan yhdessä! Tukesi voit osoittaa Seed ry:n tilille FI82 5789 0620 0203 68. Harambeen viite on 1520.