Ei ruokamyrkytyksiä
Kun ensimmäistä kertaa noin kymmenen vuotta sitten menin Keniaan, pakkasin laukkuuni hyvän määränä käsidesiä, hyttyskarkotteita ja riittävästi malarianestolääkkeitä. Muistissa olivat Intian kivuliaat ruokamyrkytykset, joihin kuitenkin apu tuli nopeasti tehokkaiden paikallisten lääkkeiden avulla, joita silloisen työtereysasemani trooppisiin tauteihin perehtynyt lääkäri oli suositellut Hän jopa kielsi ottamasta mukaan länsimaisia ripulilääkkeitä. Kehittyvissä maissa huono hygienian ja sanitaation tila on silmiinpistävää. Jätteitä lojuu teillä ja kujilla, poltetaan teiden ja katujen varsilla, ilmassa on outo haju, lehmät etsivät ruokaa jätekasojen keskeltä, ihmiset tekevät tarpeitaan katujen varsilla ja rannoilla, kukaan ei siivoa roskia pois. Keniassa muovipussien kiellon jälkeen katukuva on jossain määrin siistiytynyt ja sielläkin pyritään kehittämään jätehuoltoa. Maaseudun, kaupunkien ja varsinkin slummialueiden välillä on suuria eroja. Slummeissa likaiset pahanhajuiset vessat, huonost