Luonnonvettä Suomessa ja Keniassa

Tukinuittoa  joella1940 -luvulla.

Vietin lapsena kesäisin paljon aikaa sekä joen että järven rannalla. Kotini oli teollisuusyrityksen asuntoalueella, josta oli vajaa kilometrin matka joelle. Rannassa oli neljän metrin korkuinen hyppytorni ja sopivan matkan päässä tukeista tehty puomi, jonka periaatteessa piti rajata lasten uintialue. Joen koskiin oli rakennettu vesivoimala 1930 ja 1940 -lukujen vaihteessa, mutta tukkeja uitettiin aina 1960 -luvun lopulle. Pelkäsimme yhtä asiaa, nimittäin uppotukkeja. En muista, että kukaan olisi sukeltanut päin tukkia, mutta itse liukastuin kerran pahasti maalle vedettyyn tukkiin, mistä seurasi pitkä ja harmittava uintitauko. 

Toinen asia, mitä pelättiin, oli iilimato, joka oikealta nimeltään on verijuotikas (Hirudo medicinalis), verta imevä juotikaslaji. Käsittääkseni iilimato ei kuitenkaan ole vaarallinen. Wikipedian mukaan verijuotikas lienee hävinnyt Suomesta lähes kokonaan lukuun ottamatta eteläisintä saaristoa.

Näkymä voimalaitoksen alajuoksulle 1950-luvulla. Tukkiränni kulkee kuvassa poikittain.

Toinen uimapaikka oli järvellä, jossa vanhempieni työnantajalla oli saari henkilökunnan kesänviettopaikkana. Siellä saunottiin, uitiin, kalastettiin ja soudettiin, vesi oli tärkeä. Kaikki tosin tehtiin täysin ilman suojavarusteita.

No, miten tämä liittyy Keniaan? 

Pohdin sitä, miten erilaista vesi voi olla eri puolilla maailmaa. Sekä kenialaisille Viktorianjärven rannalla asuville että meille suomalaisille vesi on elinehto. Sitä tarvitaan syömiseen, juomiseen, peseytymiseen, maanviljelyyn, teollisuuden prosesseihin, virkistäytymiseen. Koskaan en Suomessa ole joutunut pelkäämään veden puolesta, voin kaikkialla Suomessa jopa juoda vettä suoraan hanasta. Lähes aina kesän pahoja sinilevän kukinta-aikoja lukuunottamatta on mahdollista uida sekä meressä, järvissä että joissa, vaikka Itämeren tilasta kuitenkin on syytä olla huolissaan. 

Mutta Keniassa....Viktorianjärvessä on bilhartsian lisäksi monia muitakin hyvin akuutteja ihmisten arkeen vaikuttavia ongelmia. Järveen puhdistamattomina johdetut Ugandan pääkaupungin Kampalan jätevedet ovat tehneet järven osittain lähes elottomaksi. Järven tilaa heikentävät maatalouden ja teollisuuden päästöt sekä niiden aiheuttamat leväkukinnot. Järven ympärillä asukasmäärä on kasvanut nopeasti ja lisännyt mm. yhdyskuntajätevesien laskemista suoraan järveen.

Yksi pahimmista vitsauksista on ollut vesihyasintti, joka on kotoisin trooppisesta Etelä-Amerikasta. Sitä pidetään yhtenä maailman vaikeimpana vieraslajina nopean kasvunsa ja leviämisensä ansioista. Se kasvaa veden pinnalla, jolloin se vaikeuttaa laivaliikennettä, kalastuselinkeinoa ja vähentää valon määrää vedessä. Vesihyasintti mahdollistaa myös useiden haitallisten tautien leviämisen mm. antamalla sopivat elinolosuhteet malariasääksille. Keniassa vesihyasinttia vastaan on taisteltu sopivien tuholaishyönteisten avulla. Vesihyasintille on löydetty myös myönteisiä käyttömahdollisuuksiaa esimerkiksi biokaasulaitosten raaka-aineena tai lannoitteena maataloudessa.

Viktorianjärven kalat

Viktoriajärven kalakanta on ollut erittäin rikas, erilaisia kalalajeja on ollut noin 500, mutta perinteinen kalakanta on heikentynyt viimeisen 50 vuoden aikana. Järvessä ovat lisääntyneeti uudet kalalajit, joista esimerkiksi Niilin ahventa pidetään toisaalta vahingollisena, koska se syö olemassa olevaa perinteistä kalakantaa, toisaalta se antaa hyvän saaliin kalastajille ja on erinomainen proteiinin lähde paikallisille ihmisille. Toinen kalastuselinkeinolle tärkeä kalalaji on tilapia, jota Keniassa syödään muuallakin kuin vain Kisumun satamassa. Kalakannan pieneneminen on vähentänyt kalasaaliita ja vähentänyt kalastuselinkeinon mahdollisuuksia ammattina.

Tilapia, ugali ja chapati Kisumun rantaravintolassa.

Mitä muuta Viktorianjärvessä?

Järvessä elää monipuolisesti erilaisia eläimiä, lintuja, nisäkkäitä ja matelijoita. Tässä kannattaa mainita virtahepo, joka on myös turistin mahdollista nähdä. Niilin krokotiili taas on osoittautunut kalastajille vaaralliseksi ja moni onkin menettänyt henkensä krokotiilin hyökätessä. Ohessa video, jossa paikalliset omaisiaan menettäneet kertovat krokotiilien hyökkäyksistä.

https://www.youtube.com/watch?v=DQilRWfEMbY

Vuonna 2010 kävin veneretkellä Viktorianjärvellä.

Irmeli Puntari