Vettä sadevesitankista



Kun ensimmäistä kertaa matkustin Keniaan, minua varoitettiin juomasta muuta kuin pullotettua vettä tai muuta juomaa tai kuumennettua juotavaa kuten kahvia tai teetä.

Tein pientä jätehuoltoon liittyvää ympäristöprojektia kenialaisessa ammattikoulussa Nakuru Training Institute NTI:ssa, jonka koulun rakentamisen rahoitus oli saatu Suomen ulkoministeriöltä Nakurun Lapset ry:n kautta. Rakastuin ammattikouluun ja sen upeaan henkilökuntaan ja oppilaisiin lähes heti. Olenkin käynyt siellä joka kerta Keniassa vieraillessani. Asuin ammattikoulun vierastuvassa (guest house) yhdessä suomalaisen opiskelijan kanssa. Meillä oli siellä hyvät tilat, molemmilla oma huone ja wc/kylpyhuone, yhteinen olohuone ja keittiö.

Toimimme ohjeiden mukaisesti. Juotavaksi ja ruuanlaittoon tarkoitetun veden ostimme kaupasta, muovipulloon pakattuna. Kämppäkaverini oli enemmän huolissaan veden laadusta kuin minä ja hänellä oli mukanaan myös desinfiointitabletteja veden puhdistamista varten.

Jätehuolto

Aikaa myöten tajusin, että Keniassa jätehuolto usein hoidettiin polttamalla takapihoilla ja tienvarsilla kaikenlaista jätettä pienissä nuotioissa, yleensä vajaalla liekillä.  Kouluissa on usein keittiöpuutarha, josta saadaan oppilaille ruoanlaittoon tarvittavia vihanneksia, kaalia, sukumawikia (pinaatin kaltainen vihreä vihannes), tomaattia, porkkanaa, sipulia, perunaa… NTI:n takapihalla vihannespalstan vieressä oli jätekuoppa, jonne kerättiin kaikki jätteet niiden laadusta riippumatta, ruokajätteiden lisäksi myös muovipullot ja metallitölkit ja ammattikoulun opiskelijoiden opintoihin liittyvät jätteet. Ajoittain jätekasa poltettiin. Tätä katsellessani ja ajatellessani vierastuvan keittiöömme kerääntyvä tyhjien muovipullojen määrä alkoi hirvittää.


Pullonpalautusjärjestelmä

toimi lasipullojen osalta silloin noin kymmenen vuotta sitten hyvin, kaupat ottivat esimerkiksi olutpullot vastaan kierrätykseen, mutta eivät muovipulloja eivätkä metallitölkkejä. Koulun läheltä löysin jäteaseman, jonne kerättiin muovin lisäksi myös metallia, luuta ja kengänpohjia. Muovipulloista maksettiin pieni pantti ja ajattelin, että nythän tämä asia on ratkaistu. Pienillä rahavaroilla elävät sisäoppilaitosopiskelijat voivat viedä muovipullot kierrätykseen saaden samalla pientä taskurahaa itselleen. Tosin, luultavasti se oli vain toiveunta ja sitä paitsi, paikallisethan eivät tuoneet koululle vettä muovipulloissa. Joskus myöhäisemmällä käynnillä etsin kierrätysasemaa, mutta ainakin samasta paikasta en enää löytänyt sitä.


Sadevesitankit

Onko mitään järkeä siinä, että minä länsimaisena ihmisenä kannan vettä kaupungista ja tuon muovipulloja koululle jäteongelmaksi? Ammattikoululla oli jo siihen aikaan muutamia sadevesitankkeja, joihin kertynyttä vettä käytettiin ruuanlaittoon, henkilökohtaisen hygienian hoitoon ja muuhun siivoukseen. Miksi en siis minäkin voisi käyttää keittiön hanasta tulevaa sadevettä? Sehän helpottaisi myös kauppakassin kantamista kaupungista koululle. Siirryin hanaveden käyttäjäksi. En tosin kokonaan arvannut juoda vettä suoraan hanasta samalla tavalla kuin Suomessa. Keitin aina ravinnoksi käyttämäni veden eikä vedessä myöskään ollut sivumakuja, jotka olisin havainnut. Olin tyytyväinen. En sairastanut enkä sen jälkeen enää rasittanut muovipullojen osalta paikallista jätehuoltoa.

Irmeli Puntari

Rakennetaan yhdessä!
Tukesi voit osoittaa Seed ry:n tilille FI82 5789 0620 0203 68. Harambeen viite on 1520.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vettä kierrätyspulloissa?

Water challenges in African rural areas