Vettä sadevesitankista
Kun ensimmäistä kertaa matkustin Keniaan, minua varoitettiin juomasta muuta kuin pullotettua vettä tai muuta juomaa tai kuumennettua juotavaa kuten kahvia tai teetä.
Tein pientä jätehuoltoon liittyvää ympäristöprojektia
kenialaisessa ammattikoulussa Nakuru Training Institute NTI:ssa, jonka koulun rakentamisen rahoitus oli saatu Suomen
ulkoministeriöltä Nakurun Lapset ry:n kautta. Rakastuin ammattikouluun ja sen
upeaan henkilökuntaan ja oppilaisiin lähes heti. Olenkin käynyt siellä joka
kerta Keniassa vieraillessani. Asuin ammattikoulun vierastuvassa (guest house)
yhdessä suomalaisen opiskelijan kanssa. Meillä oli siellä hyvät tilat,
molemmilla oma huone ja wc/kylpyhuone, yhteinen olohuone ja keittiö.
Toimimme ohjeiden mukaisesti. Juotavaksi ja ruuanlaittoon tarkoitetun veden ostimme kaupasta, muovipulloon pakattuna. Kämppäkaverini oli enemmän
huolissaan veden laadusta kuin minä ja hänellä oli mukanaan myös desinfiointitabletteja
veden puhdistamista varten.
Jätehuolto
Aikaa myöten tajusin, että Keniassa jätehuolto usein hoidettiin
polttamalla takapihoilla ja tienvarsilla kaikenlaista jätettä pienissä
nuotioissa, yleensä vajaalla liekillä. Kouluissa
on usein keittiöpuutarha, josta saadaan oppilaille ruoanlaittoon tarvittavia
vihanneksia, kaalia, sukumawikia (pinaatin kaltainen vihreä vihannes), tomaattia,
porkkanaa, sipulia, perunaa… NTI:n takapihalla vihannespalstan vieressä oli
jätekuoppa, jonne kerättiin kaikki jätteet niiden laadusta riippumatta, ruokajätteiden lisäksi myös
muovipullot ja metallitölkit ja ammattikoulun opiskelijoiden opintoihin
liittyvät jätteet. Ajoittain jätekasa poltettiin. Tätä
katsellessani ja ajatellessani vierastuvan keittiöömme kerääntyvä tyhjien
muovipullojen määrä alkoi hirvittää.
Pullonpalautusjärjestelmä
toimi lasipullojen osalta silloin noin kymmenen vuotta sitten hyvin, kaupat ottivat esimerkiksi
olutpullot vastaan kierrätykseen, mutta eivät muovipulloja eivätkä metallitölkkejä.
Koulun läheltä löysin jäteaseman, jonne kerättiin muovin lisäksi myös metallia, luuta ja kengänpohjia. Muovipulloista maksettiin pieni pantti ja ajattelin, että nythän tämä
asia on ratkaistu. Pienillä rahavaroilla elävät sisäoppilaitosopiskelijat
voivat viedä muovipullot kierrätykseen saaden samalla pientä taskurahaa itselleen. Tosin, luultavasti se oli vain
toiveunta ja sitä paitsi, paikallisethan eivät tuoneet koululle vettä
muovipulloissa. Joskus myöhäisemmällä käynnillä etsin kierrätysasemaa, mutta
ainakin samasta paikasta en enää löytänyt sitä.
Sadevesitankit
Onko mitään järkeä siinä, että minä länsimaisena ihmisenä kannan
vettä kaupungista ja tuon muovipulloja koululle jäteongelmaksi? Ammattikoululla
oli jo siihen aikaan muutamia sadevesitankkeja, joihin kertynyttä vettä käytettiin ruuanlaittoon, henkilökohtaisen hygienian hoitoon ja muuhun siivoukseen. Miksi en siis minäkin voisi käyttää keittiön hanasta tulevaa sadevettä? Sehän helpottaisi myös kauppakassin kantamista
kaupungista koululle. Siirryin hanaveden käyttäjäksi. En tosin kokonaan
arvannut juoda vettä suoraan hanasta samalla tavalla kuin Suomessa. Keitin aina ravinnoksi
käyttämäni veden eikä vedessä myöskään ollut sivumakuja, jotka olisin havainnut. Olin tyytyväinen. En sairastanut enkä sen jälkeen enää rasittanut muovipullojen osalta paikallista jätehuoltoa.
Irmeli Puntari
Rakennetaan yhdessä!
Tukesi voit osoittaa Seed ry:n tilille FI82 5789 0620 0203 68. Harambeen viite on 1520.
Irmeli Puntari
Rakennetaan yhdessä!
Tukesi voit osoittaa Seed ry:n tilille FI82 5789 0620 0203 68. Harambeen viite on 1520.
Kommentit
Lähetä kommentti