Luonnonvettä Suomessa ja Keniassa
Tukinuittoa joella1940 -luvulla. Vietin lapsena kesäisin paljon aikaa sekä joen että järven rannalla. Kotini oli teollisuusyrityksen asuntoalueella, josta oli vajaa kilometrin matka joelle. Rannassa oli neljän metrin korkuinen hyppytorni ja sopivan matkan päässä tukeista tehty puomi, jonka periaatteessa piti rajata lasten uintialue. Joen koskiin oli rakennettu vesivoimala 1930 ja 1940 -lukujen vaihteessa, mutta tukkeja uitettiin aina 1960 -luvun lopulle. Pelkäsimme yhtä asiaa, nimittäin uppotukkeja. En muista, että kukaan olisi sukeltanut päin tukkia, mutta itse liukastuin kerran pahasti maalle vedettyyn tukkiin, mistä seurasi pitkä ja harmittava uintitauko. Toinen asia, mitä pelättiin, oli iilimato, joka oikealta nimeltään on verijuotikas (Hirudo medicinalis ), verta imevä juotikaslaji. Käsittääkseni iilimato ei kuitenkaan ole vaarallinen. Wikipedian mukaan verijuotikas lienee hävinnyt Suomesta lähes kokonaan lukuun ottamatta eteläisintä saaristoa. Nä...